Varjo

sanoja, tahdotko sanoja? tähän eivät sanat riitä.
eivät yllä, tälle taajuudelle.
olisitko vain hiljaa kanssani?
jakaisit kanssani tämän hetken, ääneti.
jäisit vierelleni, pitäisit lähellä, tässä.
muuttuisit turvallisuudeksi, rakkaudeksi,
täksi hetkeksi vain.
hiljaa.

näytä ettei se saa meitä.

näytä että olet tässä ja nyt -
että minäkin voin olla.
olla minä, ja sinä sinä, yhdessä.

en halua hajota palasiksi

älä mene, jää tähän
mä en selviä tästä yksin.

sattuu

istuisin vierellesi - jos voisin
sulkeutuisin käsiesi syleilyyn - jos pystyisin
antaisin rutistaa, hyväillä, rakastaa
tahtoisin olla sinun
kokonaan, kokonaisvaltaisesti

aidosti.

mutta minuun sattuu


tulisin hymynä vastaasi, halaisin -
jos jaksaisin
kertoisin että olemme okei -
jos siihen uskoa pystyisin

rakastan, rakastan paljon
mutta silti liian vähän


epävarmuus on yhteinen tunteemme
vallitseva, lamauttava

olenko koskaan sinulle se minä,
joka kohtelee sinua niin kuin pitäisi?
oletko sinä koskaan se sinä,
joka minut oikein huomioisi?
niin että voisin sen uskoa,
niin että voisin sen sallia.

niin että voisimme olla lähekkäin, pelkäämättä.
uskoen että toinen välittää.

glances that kill,
moments that make you broken.
and you skip another chapter.