sunnuntai 25. maaliskuuta 2007

Huomasitko,
kuinka tuossa hiljaisessa iltahämyssä
kuutamossa tähdet tuikkivat kauneimmin

salama välähtää,
paljastaa kalpeat kasvosi:
katsovat kohti usvaiseen,
salaperäiseen tuntemattomaan -
huomiseen

näitkö,
kuinka mustat joutsenet piirtyivät rannalla ääriviivoineen
kuinka ne aamun tullen nousevat valkoisille siivilleen
huomasitko?

vaivut polvillesi
kohotat katseesi pimeyteen
kuiskaat huokauksen kohti tähtiä;
toiveen tuhansille,
tuhansille ja hiljaisille
yhä uudelleen

valelet huomista
yhä uudella toiveella
vaikka kuitenkin
etsit aamutähteä taivaalta
yöhämyn kaihossa
täysikuun kelmeässä kajossa

näitkö,
miten tumma peite taivaankannen
rakoilee
kuinka joutsenet nousevat siivilleen
vihdoin löytäen paikan haaveilleen

kuulitko,
kuinka tuo tyyni ääni kutsuu takaa vuorien
kaikuu läpi noiden läpinäkyvien harsojen
jotka kaikessa kylmyydessään, kauneudessaan
likaisina ympärillesi kietoutuivat
sulkien tien pois pimeimmästä illasta kauniiseen auringonnousuun

nyt voit jo koskettaa aamuruskoa

torstai 22. helmikuuta 2007

Kunpa minäkin pääsisin

Hyvä että toiselle meistä on suotu siivet lentämiseen
liitämiseen pois arjesta unelmaan
Sulosilmissäs ilosi hehkuu
saa mut unelmaa kaipaamaan

Saat elää omaasi
lintu ilman häkkiä
ilman rajoja maantieteellisiä
kahleita kiristämässä

Lennät kauas korkeuksiin

Alhaalla maankamaralla
kohotan katseeni kaukaisuuteen
Piston tunnen sydämessäni
kun katselen huoletonta lentoasi;
koskee

Tahdon myöskin tuonne korkeuksiin
rajan toiselle puolen, vapauteen
Silmin kirkkain katsomaan
tuntemattomaan kurkottamaan
mutta tyytymään joudun vain arkipäiväisiin
pieniin unelman rippeisiin,
mitättömiin

katsellessani onneasi
hymy nousee huulilleni:
Ihanaa, että saat elää unelmaasi
silti toivon, että saisin myös itse nuo tähdet silmiini
pääsisin liitämään, elämään unelmaani
vaikka kanssasi, tai itse vain
tuolla jossakin

tahtoisin niin itsekin päästä kokemaan sen kaiken
jonnekin toisaalle
rajan toiselle puolen

lauantai 17. helmikuuta 2007

keskiviikko 14. helmikuuta 2007

Ikuisesti

Ystäväni.
Kysyit:
Mitä minä sinulta saan?
Olet lähdössä pois.
Emme kai näe enää koskaan.

ja hän tahtoi vain jotain pysyvää elämäänsä
ja tunsi kuinka se kaikki oli katoamassa jälleen


Rakas ystävä,
vaikka olemmekin tunteneet vain vähän aikaa,
sinä olet silti minulle se tärkein.
Etkä sinä minua unohda.
Sinä olet minun ystäväni.

Tämä on sinulle, sanoin, ja ojensin käteni.

ja hän sai käteensä turturikyyhkysen, samanlaisen, kuin hänen ystävälläänkin oli kädessään.
ja hän näki kuinka hänen ystävänsä silmät loistivat


Ethän hävitä sitä?
sillä en minäkään aio hävittää omaani
ja tiedä
että niin kauan kun pidät omasi tallessa,
ja minulla on omani,
niin olemme ikuisesti ystäviä

räpyttelin kyyneleitä silmistäni, kun kuulin sinun kuiskaavan:
En koskaan.

Nyt minun pitää lähteä...

ja niin tie vei hänen ystävänsä mennessään
jättäen hänet seisomaan yksin pakkaseen
Hän katseli poispäin kulkevia askelia hangessa
ja hypisteli juuri saamaansa lahjaa


hän painoi kyyhkysen hellästi rintaansa vasten,
kuin kallisarvoisen timantin
sillä nyt hän ymmärsi,
että oli jotain suurempaa
kuin välimatka heidän välillään
jotain,
joka tulisi aina kestämään:


"Ystävät,
ikuisesti."

sunnuntai 11. helmikuuta 2007

Vapaus!

Sulosoinnut silmissäsi
kastepisaroina kasvoillasi
aamuauringon noustessa.
Tanssi kasteisilla niityillä,
laula sydämesi kyllyydestä
Huuda ilosi Herralle
sulosävelin sydämestäsi
Kunnia on Herran!

perjantai 8. joulukuuta 2006

Tähtiä yötaivaalle

Luo silmäsi valoon ystäväni,
älä käännä sille selkääsi.
Rakkauden siivillä lentää voit kauas,
epäilykset vain rikkovat ne.

Tule takaisin rakas ystäväni,
älä enää aikaile.
Käännä uusi lehti elämääsi,
valot palamaan taivaallesi.
Huoli voima käsivarsillesi.

Kyllä rakkauden siivet sut kantaa,
jos vain uskallat ne levittää,
ja antaa tuulen kantaa,
viedä sut parempaan elämään.

maanantai 4. joulukuuta 2006

Pieni suuri rakkaus

Silmistäsi näen sen
pienen suuren rakkauden
vaikket sitä kerrokaan
se kyllä silti huomataan

sataa pientä pisaraa
sydän vettä tulvillaan
rakkauden sateellaan
peittää alleen koko maan

pientä, suurta rakastaa
ei vain yhtä kerrallaan
kaikki tasa-arvoiset
niin pienet, suuret ihmiset

vaikket sitä sanokaan
silti sydämesi rakastaa
antaa aina omastaan
panee aina parastaan

rakastaa
kaikkia
tasavertaisesti
mielessäsi
teoissasi
sydämestäsi käsin