Realisti

On se jännää miten ihminen voikaan olla
kaikkea muuta kuin realisti
Loukkaantua niistä pienistä sanoista
jotka eivät mitään tarkoita - oikeasti
Miten sitä näkeekään vuosien jälkeen
Miten huojentavaa se onkaan huomata
että asiat ovat juuri näin:
hyvin, huonosti,
hän on juuri sellainen kuin on,
ja sitten hyväksyä se -
ja näin sen juuri kuuluu ollakin.

Se on sitä elämistä
täysillä ja kokonaisvaltaisesti
rauhassa hyväksyen ettei asiat aina mene
niin kuin pitäisi -
tai sitten juuri niin.

Jokainen toimii niin kuin on luonteelleen ominaista
toisin kuin joku toinen
Traumat saa käyttäytymään omalla tavallaan,
loukkaantumaan, toimimaan
niin kuin silloin oli loukattu,
niin kuin silloin tarvitsi toimia.
Ymmärtäähän senkin voi.
Kaikki me ollaan jollain tapaa rikki
ja haavoittuvaisia.

Minä haluan olla realisti,
hyväksyä itseni ja toisen
Ei kaikki ole täydellistä, eikä kukaan koskaan täydelliseksi tule.
Sen tajuaminen on jo iso askel.

Minä valitsen olla realisti,
otan sen vastaan ettei kaikki aina menekään
niin kuin pitäisi
ja hyväksyn sen hiljaa sydämessäni,
ja se on hyvä tunne.

Varjo

sanoja, tahdotko sanoja? tähän eivät sanat riitä.
eivät yllä, tälle taajuudelle.
olisitko vain hiljaa kanssani?
jakaisit kanssani tämän hetken, ääneti.
jäisit vierelleni, pitäisit lähellä, tässä.
muuttuisit turvallisuudeksi, rakkaudeksi,
täksi hetkeksi vain.
hiljaa.

näytä ettei se saa meitä.

näytä että olet tässä ja nyt -
että minäkin voin olla.
olla minä, ja sinä sinä, yhdessä.

en halua hajota palasiksi

älä mene, jää tähän
mä en selviä tästä yksin.

sattuu

istuisin vierellesi - jos voisin
sulkeutuisin käsiesi syleilyyn - jos pystyisin
antaisin rutistaa, hyväillä, rakastaa
tahtoisin olla sinun
kokonaan, kokonaisvaltaisesti

aidosti.

mutta minuun sattuu


tulisin hymynä vastaasi, halaisin -
jos jaksaisin
kertoisin että olemme okei -
jos siihen uskoa pystyisin

rakastan, rakastan paljon
mutta silti liian vähän


epävarmuus on yhteinen tunteemme
vallitseva, lamauttava

olenko koskaan sinulle se minä,
joka kohtelee sinua niin kuin pitäisi?
oletko sinä koskaan se sinä,
joka minut oikein huomioisi?
niin että voisin sen uskoa,
niin että voisin sen sallia.

niin että voisimme olla lähekkäin, pelkäämättä.
uskoen että toinen välittää.

glances that kill,
moments that make you broken.
and you skip another chapter.

hiljaisena aamuna

nousen, herään
ei enää nukuta.
mietin eilistä, sitä kaikkea
mitä en tahdo
en tahdo tehdä, en tahdo nähdä
en osaa ymmärtää.
suossa josta ei pääse ylös
olenko?
tiedän että hän on
ehkä.

enkä haluaisikaan nukkua enää
miksi turhaan pyörisin vain sängyssä?
enkä jaksaisi enää tehdä mitään
kun ei vain jaksa, ei enää:
tyhjä olo,
ja kaikki kuin kysymysmerkki.

mihin tästä enää mennään?
alas, vai ylös, vai ei-minnekään.
en tiedä, enkä jaksaisi ajatella.

hiljainen aamu,
vain tuuletin hurisee,
ja minä mietteissäni -
enkä tiedä vastausta mihinkään.

sitä jaksaa kun on pakkoa

eteenpäin vaan vaikka suohon hukutaan