keskiviikko 11. huhtikuuta 2007

kuulen askeleesi,
kop kop kop..
lähestyvät,
nopeasti,
pitkin käytävää.
niin varma olet askeleinesi.

miksi sinun täytyy aina niin varmana kulkea,
olla se neiti täydellinen,
kuulua jengiin "parempien"?
koppavana kuljet,
katsot pitkin nenänvartta
kuinka me muut
sinulle nyt niin vieraat
näytämme halpamaisilta
sinun silmissäsi

etkö voisi vain antaa askeleittesi vaieta,
antaa leukasi yläilmoista pudota,
olla se neiti tavallinen
meidän kanssamme -
tällä kertaa.

olla niin kuin me muut,
ne epätäydelliset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti