Suru raastaa
toivottomuudessa,
kyvyttömyydessä tehdä mitään
enää
ikävä
ei lisää onnea
piirunkaan vertaa
se vain muistuttaa läsnäolollaan
kuinka kaikki hävisi
muuttui itsekkyyden alla
yksinäisyydeksi,
hävisi pois
silmiinkantamaton ruispelto
hävisi silmissä
salaman leimahduksessa
totuuden hetkenä
arvaamattomana
omaan vankilaansa uppoutunut
etsii avainta
häkin ovi lukossa
muistuttaa vanhoista teoista
joita ei saa pyyhittyä pois
syyllisyys
ei anna rauhaa,
ei ulospääsyä, ratkaisua
ongelmaan
haastavaan
jättää vain haavat
ja ahdistuksen,
joita ei saa
enää
pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti