lauantai 15. syyskuuta 2007

Elämäni heitti kuperkeikkaa;
aiheutin myrskyn,
jonka kestoa en pysty arvioimaan.

salamat sotivat keskenään
kaatavat minut maahan
koitan vain seisoa sateessa
yritän olla liukastumatta märkään maahan
vaikka oikeasti haluaisin
vain jäädä makaamaan
tuudittautua sateen muodostamaan virtaan
joka on tehty kyyneleistäni
elämäni ahdistuksen muodostamista

yritän vain jaksaa
vaikka voimani hiipuvat
koska tiedän sen olevan oikein
mitä luovuttamalla voisin voittaa?
en niin mitään

yritän vain jaksaa
edes vielä hetken
ehkä apu löytää luokseni
vielä joskus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti