sinä olit silmieni ilo - mutta murenit tuuleen
rakkauteni palo - sait minut elämään
tunteikas mutta vakava, sanasi saivat hymyn huulilleni -
missä ovat ne sanasi nyt?
missä kärsivällinen rakkautesi - annoit minun olla mitä olen
missä uhrautuva sydämesi - löysit aina minut kun pakenin
missä ymmärtäväinen mielesi joka tunsi minut paremmin kuin minä itse?

vieläkö olet se sama?

alla kaiken stressin ja itsekkyyden, petoksen ja selittelyn,
jokaisen sanan ja teon mitkä kertoivat etten ole mitään. sinulle.

vieläkö sieltä alta jostakin löytäisin, sen saman rakastavan miehen?