When no-one remembers

it's like
you go to school,
or work,
and you go to town,
walk in the streets.
you go to a store -
and you walk again.
you do your daily things,
and you walk few more distances,
you maybe take a bus,
sit a while,
walk out of the bus,
walk for a while,
and finally you get home.

you just walk,
and walk,
and no-one notices.

There's
no-one saying hi,
no-one smiling to you,
not a word obtained to you,
not a word reaches your ear -
not a single word.
and you just walk,
through your school,
or work,
through the town,
the streets,
through your days,
alone,
with no-one to talk to,
no-one to share your thoughts with,
to share your laughs,
to share your smiles,
your tears,
your fears,
your broken heart,
and your every little daily experience.

that's how it is
when no-one remembers,
no-one remembers you,
or remembers to speak to you,
to ask you how you're doing,
how did your day pass,
or don't just remember to send one smile,
or word,
one hi,
to you,
who used to hear it a while ago,
or a bit longer while,
cos after a while,
they forget,
and then comes silence;
they forget your existance,
and just walk pass you,
and look at you,
as you'd be a completely stranger,
and they don't remember,
that there's some-one,
a person,
that they used to know,
a friend,
a human,
someone,
who hopes,
somewhere inside,
to be,
noticed,
as well.

and that's when you end up being alone
walking through your days alone
without seeing anybody
to stop by,
stop beside you for a while
to spend a while with you,
and everybody just pass you by,
talk to others,
smile together,
do their own things,
live their own lives,
and leave you thinking
the question why?
leave you hoping,
with tears in your eyes,
that you would some day,
hopely,
have a friend,
as those others
have
too.

A friend,
who wouldn't
leave you
completely
alone.

Huumorinkukkani kuoli.
Tapoit sen.

There are some things
that are too painful to speak
too painful to even think about
those things that you'd like to forget
erase from your mind for good
But because that's impossible
you just write them down to paper
and hope
that some day
you will forget.

Luen silmistäs
näkymättömin silmin
kuullen sen kaiken.
Sanomattomat sanat,
jätät ne sanomatta.

What's the point of wearing sunglasses if you can't see the sun?

hyväksyntää

Saat hyväksyntää tuntemattomilta.
Sanovat että olet kaunis,
viehättävä,
sinulla on lahjoja.
Ylistävät sinut maasta taivaisiin.

mutta sisimmässäsi tiedät,
ettei se ole mitään,
etteivät heidän sanansa merkitse mitään.
He ovat vain vieraita, tuntemattomia.
Mitä heidän sanansa merkitsisivät
kun et voi saada sitä ainoata
jonka haluaisit?
jota olet halunnut koko pienen elämäsi,
jota olet kaivannut jo niin kauan.

häneltä et voi hyväksyntää saada,
hän vain iskee sinut maanrakoon,
odottamaan sitä päivää,
jolloin ymmärrät,
että kaikki olikin vain unta,
ja ettet voi koskaan saada sitä,
mitä olet niin kauan kaivannut,
odottanut ja toivonut,
koko elämäsi pyytänyt
ja salaa rakastanut,
ja mikä on sinulle
kaikkein tärkeintä.

kuulen askeleesi,
kop kop kop..
lähestyvät,
nopeasti,
pitkin käytävää.
niin varma olet askeleinesi.

miksi sinun täytyy aina niin varmana kulkea,
olla se neiti täydellinen,
kuulua jengiin "parempien"?
koppavana kuljet,
katsot pitkin nenänvartta
kuinka me muut
sinulle nyt niin vieraat
näytämme halpamaisilta
sinun silmissäsi

etkö voisi vain antaa askeleittesi vaieta,
antaa leukasi yläilmoista pudota,
olla se neiti tavallinen
meidän kanssamme -
tällä kertaa.

olla niin kuin me muut,
ne epätäydelliset.