haaveeni hajosivat
sydämeni mukana
leviten palasina lattialle.
lattia romahti altani
ja vajosin maahan;
kaaduin sirpaleitteni päälle,
kuin kohdaten sisimpäni
rikki revityn,
maahan isketyn,
joka hajanaisena huutaa korjaajaansa
keskellä sekasortoa
ja jokainen pala huutaa
äänensä käheäksi
huudon kuulumatta metrinkään päähän.
kyynelsilmin vajoan alas..
sirpaleet repivät ihoni rikki
taas kerran
enkä jaksa enää nousta
en jaksa
en ennen
kuin saan taas lisää voimia
nousta ylös
uudestaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti