Etsin turvallista paikkaa kodistasi ja löysin sen;
istuin alas ja itkin.
Kunpa et koskisi enää sydämeeni,
kunpa kaikki mitä sanot ei satuttaisi.

Iskit taas uuden veitsen selkääni,
sen viimeisen veitsen.
Eikö kaikki muu ole jo hajalla?
Miksi tämäkin vielä…

Huudan, muttet kuule.
Kyyneleeni valuvat, mutta olet liian sokea näkemään.
Valun hiekkana tiimalasissasi, mutten tiedä
milloin aikasi loppuu.

Olen väsynyt taistelemaan…
Auta minua.

Etkö näe aiheuttamaasi tuskaa
sitä kuinka alas vajoan.
Jos kuolisin, välittäisitkö?
Sisältä olen jo turta – ajoittain.
Jos käteni ovat jo verestä rikki
ja sinä vain hymyilet

Mitä tapahtuukaan jos katoan?