sankaritar

minua ei naurata
kun sanot
kulta, kaikkihan sinua rakastaa!
voisin iskeä luun kurkkuusi,
hiljentää sinut kylmällä katseellani,
huomaisitko sitten?
elät haavemaailmassasi,
luulet minusta enemmän,
kuin olen.
en ole se täydellinen nainen, joksi minua luulet,
en se nainen joka elää pillisi mukaan.
katso: minussa on sisua! voimaa!
en ole maan matonen, jonka voit nokkia kuin lintu sadepäivänä,
en ryömi eteesi makupalana. en ole helppo saalis!
mitä haluatkaan minulta, että rakastuisin tyhjään kuoreesi,
sinuun, joka et tiedä mitä rakkaus on,
(pelkkiä pumpulilinnoja egoasi pönkittämään!)
joka rakastat vain peilikuvaasi;
kaikki tänne, minulle, ja nyt heti!
niin kuin minä haluan!
eikä muilta kysytä.
luulet että polvistun eteesi ja kumarran,
vain koska olet mies!
mies vailla vertaa, supermies!
se luulet olevasi, mutta et minulle.
apinakin olisi parempi kuin sinä,
kissanpoikanenkin rakastaisi paremmin.
sinulle rakkaus on pelkkiä pumpulilinnoja,
mitä tekisitkään jos suuttuisin?
näkisit sen kaiken raivon, karhuemon kaikessa voimassaan,
joka varjelee sydäntään kuin poikuettaan,
vieraiden likaisilta käsiltä.
en ole barbie-nukkesi, etkä sinä liioin ken,
miehellä pitää olla muutakin kuin uljaat piirteet!
ei ulkokuori ole kaikki kaikessa,
sen jos sinäkin tajuaisit.
voi jos näkisitkin sen,
narsistisen mielesi takaa.