Elämäni huone

elämäni on tuhatkulmainen huone,
jokaisella seinällä ovi uuteen huoneeseen.
katso sisään,
astu huoneeseeni,
siihen keskimmäiseen, joka on kaiken alkulähde

huoneeni keskellä on tukeva pöytä;
ainoa huonekalu mitä minulla on
pöydällä on vanha kirja lasikuvulla peitettynä -
elämäni kirja.

mitkä ovet avautuvat,
mitkä minulta suljetaan,
se kaikki löytyy kirjasta
kirjaan kirjattu koko elämäni,
kirjailtuna kaikki kokoon
jokaista piirtoa myöten.
takana vain tyhjiä sivuja,
tulevaisuuteni on vielä avoin

ensimmäiset sivut paksusta paperista tehty,
myöhemmin ohuemmiksi vaihtuneet

selaa kirjaa
tutki elämääni
kuin sinulle annettua lahjaa

katso tarkkaan -
ehkä ymmärrät minua vielä joskus.

Elämäni heitti kuperkeikkaa;
aiheutin myrskyn,
jonka kestoa en pysty arvioimaan.

salamat sotivat keskenään
kaatavat minut maahan
koitan vain seisoa sateessa
yritän olla liukastumatta märkään maahan
vaikka oikeasti haluaisin
vain jäädä makaamaan
tuudittautua sateen muodostamaan virtaan
joka on tehty kyyneleistäni
elämäni ahdistuksen muodostamista

yritän vain jaksaa
vaikka voimani hiipuvat
koska tiedän sen olevan oikein
mitä luovuttamalla voisin voittaa?
en niin mitään

yritän vain jaksaa
edes vielä hetken
ehkä apu löytää luokseni
vielä joskus

Sujeito a dúvida

Não há um feito tão grande
que poderia partir um coração
do que o feito que eu fiz para ti
quando eu era sujeito a dúvida

E eu não vi que eu devo ter feito
e como controlar com a situação
que era tão difícil

Quando o tempo passava eu vim a compreender
que eu ainda ti amo
que eu ainda quero voltar para ti

Mas no fim tudo o que foi deixado
era duas pessoas sem se

Anna hetki elämästäsi

Anna hetki elämästäsi
eksyneisiin silmiin
anna hiljaisuuden virrata
puhua puolestaan
kertoa sanat
joita et itse pystynyt sanomaan

Toivoen merkkiä
katsoo silmiisi,
toivoen lohtua
kärsivään sydämeen
toivoo:
anna hetki elämästäsi

pieni häivähdys jostain paremmasta
kerran loisti silmissään
nyt arkoina katsovat
etsien sitä uudestaan
kerta toisensa jälkeen
katseestasi
eleistäsi
mutta tuloksetta
joka kerta

Tuo jotain uutta
kerro se kaikki uudestaan
edes vielä tämän kerran
vastaa kysymyksiin lausumattomiin
välähdyksiin katoavaisiin
jotka silmiensä edestä
katosivat
jo uudemman kerran

sytytä toivon kipinä
sydämeen särkyneeseen -
edes vielä tämän kerran

Raastava totuus

Suru raastaa
toivottomuudessa,
kyvyttömyydessä tehdä mitään
enää

ikävä
ei lisää onnea
piirunkaan vertaa
se vain muistuttaa läsnäolollaan
kuinka kaikki hävisi
muuttui itsekkyyden alla
yksinäisyydeksi,
hävisi pois

silmiinkantamaton ruispelto
hävisi silmissä
salaman leimahduksessa
totuuden hetkenä
arvaamattomana

omaan vankilaansa uppoutunut
etsii avainta
häkin ovi lukossa
muistuttaa vanhoista teoista
joita ei saa pyyhittyä pois

syyllisyys
ei anna rauhaa,
ei ulospääsyä, ratkaisua
ongelmaan
haastavaan

jättää vain haavat
ja ahdistuksen,
joita ei saa
enää pois.

Elämäni kuva-albumista

katsoin taas valokuvia
menneiden aikojen
kuin muistoja
joista en enää tunnistanut yhtäkään,
menneitä tapahtumia
jotka aika muutti,
vei unohduksiin.

tutuista kasvoista
en tunnista yhtään sydäntä;
vain totisina tuijottavat takaisin.
toisissa kuvissa
huomaan hymyilevät kasvot;
luovat vääristyneen kuvan
silmiensä taakse

muistoja, unohdettuja
merkityksestään kadonneita
vuosien kuluessa
toisiksi muuttuneina
nyt
kipeinä
katsovat
takaisin
sinun silmistäsi.

Pieni toivon liekki

Pienellä liekillä palaen
rohkeutta, rohkeutta
liekki sydämessäni palaa,
pieni toivon liekki.

Tuoden toivon kipinän,
ole kärsivällinen
tuo pieni toivon liekki
kuin pieni jolla aalloilla
odota
ottaa hiljaa tuulta purjeisiin
kärsivällisyyttä
lipuu eteenpäin hiljalleen..
virran mukana

Sydämen laidalta
syrjäisimmästä nurkasta
se alkaa kasvaa
kyllä sinä selviät
hiljalleen
nostaen suruharsoa
rohkeutta, rohkeutta
ja kiinnittäen katseensa
parempaan
tulevaan.

vielä varpaisillaan
lähtee
kokeilemaan
heiveröisiä siipiään

kyllä sinä selviät.