Elämäni heitti kuperkeikkaa;
aiheutin myrskyn,
jonka kestoa en pysty arvioimaan.

salamat sotivat keskenään
kaatavat minut maahan
koitan vain seisoa sateessa
yritän olla liukastumatta märkään maahan
vaikka oikeasti haluaisin
vain jäädä makaamaan
tuudittautua sateen muodostamaan virtaan
joka on tehty kyyneleistäni
elämäni ahdistuksen muodostamista

yritän vain jaksaa
vaikka voimani hiipuvat
koska tiedän sen olevan oikein
mitä luovuttamalla voisin voittaa?
en niin mitään

yritän vain jaksaa
edes vielä hetken
ehkä apu löytää luokseni
vielä joskus

Sujeito a dúvida

Não há um feito tão grande
que poderia partir um coração
do que o feito que eu fiz para ti
quando eu era sujeito a dúvida

E eu não vi que eu devo ter feito
e como controlar com a situação
que era tão difícil

Quando o tempo passava eu vim a compreender
que eu ainda ti amo
que eu ainda quero voltar para ti

Mas no fim tudo o que foi deixado
era duas pessoas sem se

Anna hetki elämästäsi

Anna hetki elämästäsi
eksyneisiin silmiin
anna hiljaisuuden virrata
puhua puolestaan
kertoa sanat
joita et itse pystynyt sanomaan

Toivoen merkkiä
katsoo silmiisi,
toivoen lohtua
kärsivään sydämeen
toivoo:
anna hetki elämästäsi

pieni häivähdys jostain paremmasta
kerran loisti silmissään
nyt arkoina katsovat
etsien sitä uudestaan
kerta toisensa jälkeen
katseestasi
eleistäsi
mutta tuloksetta
joka kerta

Tuo jotain uutta
kerro se kaikki uudestaan
edes vielä tämän kerran
vastaa kysymyksiin lausumattomiin
välähdyksiin katoavaisiin
jotka silmiensä edestä
katosivat
jo uudemman kerran

sytytä toivon kipinä
sydämeen särkyneeseen -
edes vielä tämän kerran

Raastava totuus

Suru raastaa
toivottomuudessa,
kyvyttömyydessä tehdä mitään
enää

ikävä
ei lisää onnea
piirunkaan vertaa
se vain muistuttaa läsnäolollaan
kuinka kaikki hävisi
muuttui itsekkyyden alla
yksinäisyydeksi,
hävisi pois

silmiinkantamaton ruispelto
hävisi silmissä
salaman leimahduksessa
totuuden hetkenä
arvaamattomana

omaan vankilaansa uppoutunut
etsii avainta
häkin ovi lukossa
muistuttaa vanhoista teoista
joita ei saa pyyhittyä pois

syyllisyys
ei anna rauhaa,
ei ulospääsyä, ratkaisua
ongelmaan
haastavaan

jättää vain haavat
ja ahdistuksen,
joita ei saa
enää pois.

Elämäni kuva-albumista

katsoin taas valokuvia
menneiden aikojen
kuin muistoja
joista en enää tunnistanut yhtäkään,
menneitä tapahtumia
jotka aika muutti,
vei unohduksiin.

tutuista kasvoista
en tunnista yhtään sydäntä;
vain totisina tuijottavat takaisin.
toisissa kuvissa
huomaan hymyilevät kasvot;
luovat vääristyneen kuvan
silmiensä taakse

muistoja, unohdettuja
merkityksestään kadonneita
vuosien kuluessa
toisiksi muuttuneina
nyt
kipeinä
katsovat
takaisin
sinun silmistäsi.

Pieni toivon liekki

Pienellä liekillä palaen
rohkeutta, rohkeutta
liekki sydämessäni palaa,
pieni toivon liekki.

Tuoden toivon kipinän,
ole kärsivällinen
tuo pieni toivon liekki
kuin pieni jolla aalloilla
odota
ottaa hiljaa tuulta purjeisiin
kärsivällisyyttä
lipuu eteenpäin hiljalleen..
virran mukana

Sydämen laidalta
syrjäisimmästä nurkasta
se alkaa kasvaa
kyllä sinä selviät
hiljalleen
nostaen suruharsoa
rohkeutta, rohkeutta
ja kiinnittäen katseensa
parempaan
tulevaan.

vielä varpaisillaan
lähtee
kokeilemaan
heiveröisiä siipiään

kyllä sinä selviät.

miksen voisi?

miksen voisi vain olla niin kuin muut:
rohkea
tahtoa täynnä
tietäen mitä tehdä,
kuinka toimia?

miksen voisi vain olla avoin;
puhua kaiken niin kuin asiat ovat
epäilemättä,
epäilemättä itseäni,
muita,
sitä kiinnostaako heitä kuunnella
pitävätkö he minua vain typeränä
ja tuomitsevat minut ennen kuin ehdin edes sanoa asiaani loppuun?

miksen voisi vain olla rohkea
kaikkien vaikeuksieni keskellä
niin kuin silloin aikaisemmin?

voimat lopussa?

haaveeni hajosivat
sydämeni mukana
leviten palasina lattialle.
lattia romahti altani
ja vajosin maahan;
kaaduin sirpaleitteni päälle,
kuin kohdaten sisimpäni
rikki revityn,
maahan isketyn,
joka hajanaisena huutaa korjaajaansa
keskellä sekasortoa

ja jokainen pala huutaa
äänensä käheäksi
huudon kuulumatta metrinkään päähän.
kyynelsilmin vajoan alas..
sirpaleet repivät ihoni rikki
taas kerran
enkä jaksa enää nousta
en jaksa
en ennen
kuin saan taas lisää voimia
nousta ylös
uudestaan

When no-one remembers

it's like
you go to school,
or work,
and you go to town,
walk in the streets.
you go to a store -
and you walk again.
you do your daily things,
and you walk few more distances,
you maybe take a bus,
sit a while,
walk out of the bus,
walk for a while,
and finally you get home.

you just walk,
and walk,
and no-one notices.

There's
no-one saying hi,
no-one smiling to you,
not a word obtained to you,
not a word reaches your ear -
not a single word.
and you just walk,
through your school,
or work,
through the town,
the streets,
through your days,
alone,
with no-one to talk to,
no-one to share your thoughts with,
to share your laughs,
to share your smiles,
your tears,
your fears,
your broken heart,
and your every little daily experience.

that's how it is
when no-one remembers,
no-one remembers you,
or remembers to speak to you,
to ask you how you're doing,
how did your day pass,
or don't just remember to send one smile,
or word,
one hi,
to you,
who used to hear it a while ago,
or a bit longer while,
cos after a while,
they forget,
and then comes silence;
they forget your existance,
and just walk pass you,
and look at you,
as you'd be a completely stranger,
and they don't remember,
that there's some-one,
a person,
that they used to know,
a friend,
a human,
someone,
who hopes,
somewhere inside,
to be,
noticed,
as well.

and that's when you end up being alone
walking through your days alone
without seeing anybody
to stop by,
stop beside you for a while
to spend a while with you,
and everybody just pass you by,
talk to others,
smile together,
do their own things,
live their own lives,
and leave you thinking
the question why?
leave you hoping,
with tears in your eyes,
that you would some day,
hopely,
have a friend,
as those others
have
too.

A friend,
who wouldn't
leave you
completely
alone.

Huumorinkukkani kuoli.
Tapoit sen.

There are some things
that are too painful to speak
too painful to even think about
those things that you'd like to forget
erase from your mind for good
But because that's impossible
you just write them down to paper
and hope
that some day
you will forget.

Luen silmistäs
näkymättömin silmin
kuullen sen kaiken.
Sanomattomat sanat,
jätät ne sanomatta.

What's the point of wearing sunglasses if you can't see the sun?

hyväksyntää

Saat hyväksyntää tuntemattomilta.
Sanovat että olet kaunis,
viehättävä,
sinulla on lahjoja.
Ylistävät sinut maasta taivaisiin.

mutta sisimmässäsi tiedät,
ettei se ole mitään,
etteivät heidän sanansa merkitse mitään.
He ovat vain vieraita, tuntemattomia.
Mitä heidän sanansa merkitsisivät
kun et voi saada sitä ainoata
jonka haluaisit?
jota olet halunnut koko pienen elämäsi,
jota olet kaivannut jo niin kauan.

häneltä et voi hyväksyntää saada,
hän vain iskee sinut maanrakoon,
odottamaan sitä päivää,
jolloin ymmärrät,
että kaikki olikin vain unta,
ja ettet voi koskaan saada sitä,
mitä olet niin kauan kaivannut,
odottanut ja toivonut,
koko elämäsi pyytänyt
ja salaa rakastanut,
ja mikä on sinulle
kaikkein tärkeintä.

kuulen askeleesi,
kop kop kop..
lähestyvät,
nopeasti,
pitkin käytävää.
niin varma olet askeleinesi.

miksi sinun täytyy aina niin varmana kulkea,
olla se neiti täydellinen,
kuulua jengiin "parempien"?
koppavana kuljet,
katsot pitkin nenänvartta
kuinka me muut
sinulle nyt niin vieraat
näytämme halpamaisilta
sinun silmissäsi

etkö voisi vain antaa askeleittesi vaieta,
antaa leukasi yläilmoista pudota,
olla se neiti tavallinen
meidän kanssamme -
tällä kertaa.

olla niin kuin me muut,
ne epätäydelliset.

Älä heitä toivoa kaivoon, vaan kolikko toivomuskaivoon.

Sun -
what a wonderful creation,
shining so brightly in the sky,
as something more powerful
above us all.

Sun -
what a wonderful creation,
a smile turning to our faces
as our cold winter nights
are turned into the sweetest spring.

Huomasitko,
kuinka tuossa hiljaisessa iltahämyssä
kuutamossa tähdet tuikkivat kauneimmin

salama välähtää,
paljastaa kalpeat kasvosi:
katsovat kohti usvaiseen,
salaperäiseen tuntemattomaan -
huomiseen

näitkö,
kuinka mustat joutsenet piirtyivät rannalla ääriviivoineen
kuinka ne aamun tullen nousevat valkoisille siivilleen
huomasitko?

vaivut polvillesi
kohotat katseesi pimeyteen
kuiskaat huokauksen kohti tähtiä;
toiveen tuhansille,
tuhansille ja hiljaisille
yhä uudelleen

valelet huomista
yhä uudella toiveella
vaikka kuitenkin
etsit aamutähteä taivaalta
yöhämyn kaihossa
täysikuun kelmeässä kajossa

näitkö,
miten tumma peite taivaankannen
rakoilee
kuinka joutsenet nousevat siivilleen
vihdoin löytäen paikan haaveilleen

kuulitko,
kuinka tuo tyyni ääni kutsuu takaa vuorien
kaikuu läpi noiden läpinäkyvien harsojen
jotka kaikessa kylmyydessään, kauneudessaan
likaisina ympärillesi kietoutuivat
sulkien tien pois pimeimmästä illasta kauniiseen auringonnousuun

nyt voit jo koskettaa aamuruskoa

Kunpa minäkin pääsisin

Hyvä että toiselle meistä on suotu siivet lentämiseen
liitämiseen pois arjesta unelmaan
Sulosilmissäs ilosi hehkuu
saa mut unelmaa kaipaamaan

Saat elää omaasi
lintu ilman häkkiä
ilman rajoja maantieteellisiä
kahleita kiristämässä

Lennät kauas korkeuksiin

Alhaalla maankamaralla
kohotan katseeni kaukaisuuteen
Piston tunnen sydämessäni
kun katselen huoletonta lentoasi;
koskee

Tahdon myöskin tuonne korkeuksiin
rajan toiselle puolen, vapauteen
Silmin kirkkain katsomaan
tuntemattomaan kurkottamaan
mutta tyytymään joudun vain arkipäiväisiin
pieniin unelman rippeisiin,
mitättömiin

katsellessani onneasi
hymy nousee huulilleni:
Ihanaa, että saat elää unelmaasi
silti toivon, että saisin myös itse nuo tähdet silmiini
pääsisin liitämään, elämään unelmaani
vaikka kanssasi, tai itse vain
tuolla jossakin

tahtoisin niin itsekin päästä kokemaan sen kaiken
jonnekin toisaalle
rajan toiselle puolen

When your eyes smile
my heart smiles with you.

Ikuisesti

Ystäväni.
Kysyit:
Mitä minä sinulta saan?
Olet lähdössä pois.
Emme kai näe enää koskaan.

ja hän tahtoi vain jotain pysyvää elämäänsä
ja tunsi kuinka se kaikki oli katoamassa jälleen

Rakas ystävä,
vaikka olemmekin tunteneet vain vähän aikaa,
sinä olet silti minulle se tärkein.
Etkä sinä minua unohda.
Sinä olet minun ystäväni.

Tämä on sinulle, sanoin, ja ojensin käteni.

ja hän sai käteensä turturikyyhkysen, samanlaisen, kuin hänen ystävälläänkin oli kädessään.
ja hän näki kuinka hänen ystävänsä silmät loistivat

Ethän hävitä sitä?
sillä en minäkään aio hävittää omaani
ja tiedä
että niin kauan kun pidät omasi tallessa,
ja minulla on omani,
niin olemme ikuisesti ystäviä

räpyttelin kyyneleitä silmistäni, kun kuulin sinun kuiskaavan:
En koskaan.

Nyt minun pitää lähteä...

ja niin tie vei hänen ystävänsä mennessään
jättäen hänet seisomaan yksin pakkaseen
Hän katseli poispäin kulkevia askelia hangessa
ja hypisteli juuri saamaansa lahjaa

hän painoi kyyhkysen hellästi rintaansa vasten,
kuin kallisarvoisen timantin
sillä nyt hän ymmärsi,
että oli jotain suurempaa
kuin välimatka heidän välillään
jotain,
joka tulisi aina kestämään:

"Ystävät,
ikuisesti."

Vapaus!

Sulosoinnut silmissäsi
kastepisaroina kasvoillasi
aamuauringon noustessa.
Tanssi kasteisilla niityillä,
laula sydämesi kyllyydestä
Huuda ilosi Herralle
sulosävelin sydämestäsi
Kunnia on Herran!