kolkko, vaiettu

ei, minulla ei ollut sydäntä sinua varten;
se oli kuin olisi repinyt rikki sydämen,
kuin mieltä raastava ajatus, mitä ei pois saa,
addiktio, pahanlaatuinen.

jos olisin päästänyt sinut sydämeeni,
se olisi rikkonut kaiken.

silti yritin elää, niin kuin kaikki olisi ollut kuin ennen,
kuin eivät vuoret olisi kohonneet ylemmäksi, ja laaksot madaltuneet
ja kaiken keskellä oli vain yksi sana: me.

se oli kuin olisi kuorinut sydäntä kuin sipulia,
kerros kerrokselta, kunnes se on vereslihalla;
tiedätkö sen tunteen?
kun kaikki sattuu.

rikki. palasina. hajalla.
jossain näkymättömissä se oli,
kaiken aikaa. enimmäkseen ainakin.
huusi kolkkoa huutoaan, vaiettuna.
yksinäisyyttään.

tarmo ja sisu, kiivaus.
miksi muuksi sitä kuvata voisin?
rakkaus.
kaiken kestävä, kaiken väkevä -
kaiken rikkova?
kaiken salliva ja kaiken tekevä,
rikkinäinen.

asettaen itsensä leijonan eteen ilman ulospääsyä,
kävellen sokkona määrätietoisesti,
huutaen huutamatta, näkien näkemättä, kävellen juosten kaatuen.

se oli kuin sumuiset silmät katsomassa elämää
mikä ei ollut enää minun,
mikä oli jätettävä taakse,
niin paljon kuin rikkinäinen sydän muistoiltaan pystyy
välillä taakseen katsoen

arvet vain jäävät ja haavat, jotka joskus aukeavat,
mutta kaikessa katse on eteenpäin.

2014?

Don't expect to know someone just because of the amount of years you've known;
if someone doesn't share their thoughts, there's probably some secrets underneath.

tässä, ota vastaan

jos saisin yhden ajatuksen,
yhden toiveen
antaisin sydämeni, korjattavaksi.
ojentaisin käsivarteni sanoen: tässä, ota ja korjaa,
tee uudeksi!
antaisin ajatuksenikin, kaupan päälle, pyytäisin:
muuta nekin!
mutta yhtä en saisi kuitenkaan.
menneisyyteni; sitä en voi muuttaa,
eikä liioin kukaan muukaan.
kuinka ne menneet haavat ja teot
pois saisi pyyhittyä?
kuinka rikkonaisuuden, kaipauksen, pelon,
häpeän, kaunan ja kapinan,
kuinka ne korjata saattaisi?
kuinka luottamuksen saa syntymään tyhjästä?
jos sulta löytyy keinot, ne näytä;
käytä sydäntäni eheyttäen.
voisiko menneisyydestäni saada jotain hyvää, en tiedä.
jos palasen edes itsestäni antaa voisin, se on tämä.

thought over a thought

just putting though over a thought, and I wonder:
why would it be easier to put a blade on your skin than grow stronger?
maybe having the chances to choose put you agaist the wall,
the wall to confront yourself,
confronting yourself makes you see who you really are,
accepting yourself makes you stronger!

why would be being fragile a weakness?
showing emotions only makes you truer!
being weak's a part of growing,
experiences makes life fuller,
hurt makes better time even greater!

but what if you fall? that's only being human,
maybe sometimes a time for a time-out.
if you can't see a way ahead, take time for yourself,
relax a little and wait a while.
let tomorrow hold the answers, but first find yourself,
get yourself stronger, then, have your mind take care of the rest,

then, from that base, make your solutions, find your place and
you'll find your way ahead,
and that could make you grow stronger:

just having a thought about it, and then - just to accomplish.

Everything I wished for

I kept my dream on my fist,
inside like my heart; guarded and kept safe.
You wouldn't break it again;
I wouldn't let you.

Every time I fought for it
I never loosened my grip from it
cause my dream was everything I had,
everything I wished for.
I wouldn't let you take it away from me,
I couldn't bare it alone.

Each moment held,
every word kept,
close, or far away.
Every deed done,
emotion felt
that you never wanted to know about.

I shouted too long
but you didn't hear.
I dag myself a grave,
cut myself wounds
that never wanted to heal,
never scarred to give me peace.

I remember the moment
when I finally woke up
or maybe I fell asleep;
as the dream, it was just a dream,
a silly one I made for
to protect my heart,
to be loved

but was I ever..

you remember, what is more remarkable to you,
as the dust that is let fallen on you
making you dirty and useless,
making you invisible, vulnerable

as the smile that tells that you're mine,
you are my property
a hug that tells you;
you're not going anywhere

every way of letting you know
that you're not worth it,
that every moment you graved for love,
graved for understanding;
just a slight moment when you would have been given: compassion, affection,
but you only got cold words and lies

every moment, that goes on in you,
every touch still on your skin,
every word shouting in your head
(that you've never been anything!)
every scar leaving marks and every blame stayed underneath,
every moment, in your memories..

and what is left for you
isn't the sweetly sounding words -
those ones that covered the lies -
but what it really was, underneath;
all, that wasn't cared to remember any more - by him

you don't remember the beauty,
those moments that there were,
making your life worth living,
how he made you smile,
since everything's just one big a lie
wrapped on his smile:
no truth hurts like a lie,
like a long-lasted betrayal,
getting worse and worse

you remember what is more remarkable to you;
no matter what there was or will be
it stays in you when you walk forward
and it goes in you on and on

sinä olit silmieni ilo - mutta murenit tuuleen
rakkauteni palo - sait minut elämään
tunteikas mutta vakava, sanasi saivat hymyn huulilleni -
missä ovat ne sanasi nyt?
missä kärsivällinen rakkautesi - annoit minun olla mitä olen
missä uhrautuva sydämesi - löysit aina minut kun pakenin
missä ymmärtäväinen mielesi joka tunsi minut paremmin kuin minä itse?

vieläkö olet se sama?

alla kaiken stressin ja itsekkyyden, petoksen ja selittelyn,
jokaisen sanan ja teon mitkä kertoivat etten ole mitään. sinulle.

vieläkö sieltä alta jostakin löytäisin, sen saman rakastavan miehen?

laulu elämälle

jos jokin asia saa sinut iloiseksi - pidä siitä kiinni
ole oma itsesi äläkä anna periksi
äläkä anna anteeksi sitä mikä on sinun omaa luutasi

naura linnunlaululle, vesisateelle,
tanssi laulu elämälle
mikä ikinä tekeekään sinut onnelliseksi

kaunis kuva tai uusi ääni ihmisjoukossa,
sen oppiminen miten asiat toimii,
hymyn antaminen ystävälle, halaus rakkaimmalle,
kädenojennus tuntemattomalle

naura linnunlaululle, vesisateelle,
tanssi laulu elämälle
mikä ikinä tekeekään sinut onnelliseksi

kosketa sydäntä pienimmän, maalaa
sydämesi kankaalle,
mustalla, punaisella, valkoisella

älä aikaile, älä epäile
se hetki on tässä ja nyt
kun nuppu puhkeaa kukkaan,
otat ensiaskeleet
ja huomaat kuinka siipesi kantavat
yli surun, yli vuorten ja laaksojen
kohti itseäsi, sitä mikä ansaitsee,
parhaimman

naura itsellesi, hullunkurisuudelle
tanssi laulu elämälle
ole sitä mitä olet aina ollut
takana väärien muurien

naura pienelle lapselle, hymyile itsellesi
tanssi laulu elämälle
mikä ikinä tekeekään sinut onnelliseksi

anna sille arvoa
aseta kruunu päälaellesi
sano tähän minä kuulun
ja jatkat eteenpäin

tanssi laulu elämälle
se on sen arvoista
se on sen kaiken arvoista

ja tanssit kauneimmin kuin koskaan olet kuvitellut
lennät ulos portista

mikä ikinä tekeekään sinut onnelliseksi -
se on sen arvoista

jos jokin saa sinut iloiseksi - pidä siitä kiinni
ole oma itsesi äläkä anna periksi
äläkä anna anteeksi sitä mikä on sinun omaa luutasi

something's broken inside

something's broken inside,
you sit for a while,
listen to the silence.
in a sacred cave, in the deepest hole
just the darkness surrounding, holding you.

and you feel yourself inside:
every feeling,
every breath,
that you caught to get some air
every feeling,
every bone,
your body to tell you what's going on,
every shout and every whisper
every slice of the slippery road,
every touch and every scar
that goes on you on and on,
every hope and every dream
that were destroyed, taken from you
every need you kept in light
but never were allowed for.

and every bit of your broken heart,
your soul growing smaller, and ever-useless,
and every step that you thought led forward
only left you two ones behind,
and despite of your will to justice
it leaves your heart to cry,

and even though you know it's going to be fine,
you just stay with the conscious feeling
that there's still something left broken inside.

haluisin että olisit mun turvasatama,
kädet ympärillä kun ei enää jaksa
olla rohkea
olla päättäväinen
olla se ”aina hyvä” mikä minulta niin usein vaaditaan -
se suorittaja

olisitko syli johon saa käpertyä, piiloutua
kun maailma alkaa ahdistaa,
kun ei jaksa laittaa jalkaa jalan eteen.
tahtoisi vain pysähtyä silti tietäen
ettei kukaan sitä hyväksyisi kuitenkaan
hyväksyisitkö sinä?
olisitko sinä se turva mitä niin usein kaipaan,
edes pienen hetken

saisin olla minä
heikkona, rikki, alastomana
sieluni läpinäkyvänä kädelläsi
ethän sitä pudottaisi, ethän?

haluaisin että olisit mulle se rakkaus
se rakkaus mitä niin kovin harvoin olen saanut nähdä
kokea, tuntea
se vajavainen, mutta kaunis kuin timantti
se ymmärtäväinen ja rohkaiseva
se mitä moni ei minulle anna
tai ole pystynyt antamaan;
aito ja turvallinen

olisit se hymy, se huumori
mikä saa minut nauramaan;
pilke silmäkulmassa.
olisit se käsien ojennus,
halaus vastassa
mikä saa minut tuntemaan: olen sinun,
kuulun tänne,
ja minut hyväksytään.

jos näkisit

jos näkisit minut kokonaisena, totena,
sinä mikä olen oikeasti.
jos näkisit katseeni taakse,
sen, mitä silmäni oikeasti kertovat -
kun katson sinuun.
jos pystyisit näkemään,
sen, mitä moni ei huomaa:
sydämeni on pirstaleina,
ja olen alastomana edessäsi
kuin voisit nähdä jokaisen haavan, jokaisen arven,
kivun ja rikkonaisuuden
minussa,
edessäsi

kun katsot minuun.

jos näkisit jokaisen hetken,
jolloin huudan apua tuuleen,
rikon jalkani kaaduttuani,
ja yritän nousta uudelleen.
jos näkisit sen kivun, mitä sisimmässäni kannan
jokaisen hetken, kosketuksen, sanan,
ahdistuksen, viillon, syytöksen, painostuksen.
jos näkisit,
että olen tässä,

tietäisit


etten halua muuta
kuin olla kokonainen,
luottaa,
ja olla sinun

jos se vain on
enää mitenkään mahdollista.

Etsin turvallista paikkaa kodistasi ja löysin sen;
istuin alas ja itkin.
Kunpa et koskisi enää sydämeeni,
kunpa kaikki mitä sanot ei satuttaisi.

Iskit taas uuden veitsen selkääni,
sen viimeisen veitsen.
Eikö kaikki muu ole jo hajalla?
Miksi tämäkin vielä…

Huudan, muttet kuule.
Kyyneleeni valuvat, mutta olet liian sokea näkemään.
Valun hiekkana tiimalasissasi, mutten tiedä
milloin aikasi loppuu.

Olen väsynyt taistelemaan…
Auta minua.

Etkö näe aiheuttamaasi tuskaa
sitä kuinka alas vajoan.
Jos kuolisin, välittäisitkö?
Sisältä olen jo turta – ajoittain.
Jos käteni ovat jo verestä rikki
ja sinä vain hymyilet

Mitä tapahtuukaan jos katoan?

no yesterday

don't.
don't!
my heart shouts when I see you
with her, with me
doesn't matter what you do.

you act like there was no yesterday,
that we are alright -
and I play along.

like you never hurt me so,
like I never got hurt.

please stop it,
I can't breath! give me some space,
let me be..

broken.

can we really get through this?

I choke,

 I slip, 

  I fall..

are you brave enough to save me?
are we brave enough to struggle through?
are you brave enough to catch me when I fall

without cutting my heart off with another woman,
another hit,
another fall,
deeper,

 inside,

  of this hell.

numb

numb feeling around me,
like it wouldn't be real.

I feel nothing


confusion -
no confusion,
what is this

hurt? anger? disappointment?

fear.


and I go through the same moments
again, and again,
and I still don't see the whole picture.

who I thought you would be
has disappeared.
who you are now -
I don't know.

someone too good to be true.

a stranger, someone -
you no longer fit in,

you didn't respect me enough,
you hurt me enough,
to feel like this,
to feel like nothing.

what is your goal now?
you live like there was no yesterday,
like you never let me talk;
didn't care what I felt like.

you live without me, to me,
thinking you can fix this.
or is it already fixed inside your head?

but I'm not that fixable.
I feel broken.

sankaritar

minua ei naurata
kun sanot
kulta, kaikkihan sinua rakastaa!
voisin iskeä luun kurkkuusi,
hiljentää sinut kylmällä katseellani,
huomaisitko sitten?
elät haavemaailmassasi,
luulet minusta enemmän,
kuin olen.
en ole se täydellinen nainen, joksi minua luulet,
en se nainen joka elää pillisi mukaan.
katso: minussa on sisua! voimaa!
en ole maan matonen, jonka voit nokkia kuin lintu sadepäivänä,
en ryömi eteesi makupalana. en ole helppo saalis!
mitä haluatkaan minulta, että rakastuisin tyhjään kuoreesi,
sinuun, joka et tiedä mitä rakkaus on,
(pelkkiä pumpulilinnoja egoasi pönkittämään!)
joka rakastat vain peilikuvaasi;
kaikki tänne, minulle, ja nyt heti!
niin kuin minä haluan!
eikä muilta kysytä.
luulet että polvistun eteesi ja kumarran,
vain koska olet mies!
mies vailla vertaa, supermies!
se luulet olevasi, mutta et minulle.
apinakin olisi parempi kuin sinä,
kissanpoikanenkin rakastaisi paremmin.
sinulle rakkaus on pelkkiä pumpulilinnoja,
mitä tekisitkään jos suuttuisin?
näkisit sen kaiken raivon, karhuemon kaikessa voimassaan,
joka varjelee sydäntään kuin poikuettaan,
vieraiden likaisilta käsiltä.
en ole barbie-nukkesi, etkä sinä liioin ken,
miehellä pitää olla muutakin kuin uljaat piirteet!
ei ulkokuori ole kaikki kaikessa,
sen jos sinäkin tajuaisit.
voi jos näkisitkin sen,
narsistisen mielesi takaa.

pieces of a puzzle

when was it that I promised:
you wouldn't see me cry,
you wouldn't see me laugh
nor feel anything,
you would no longer have me around;
I wouldn't be yours -
wouldn't be anyone's

and I was gone.

when did I tell to myself
that it was all a dream;
you never hurt me so,
I never was broken -
I never needed you to be there for me -
never needed anyone close to me

and I closed my heart.

when did I decide
that you don't have a right
to be loved or to love anyone,
to honor or to be honored,
to scare or to be afraid,
angry or disappointed -
to be imperfect -
that you don't deserve to be loved by me.

and bitterness was built
and carried, and held

and I said goodbye for good
for me to be in your life - for you to be in mine.

and in my eyes I only was a victim and you - everything bad there can be.
(nothing you deserved to be)

closing up

like eyes had been opened after years
like the veil had been moved finally
and i see things as they are
you as you have been - always 

like the scar from your heart had been opened again
like the exhausted mind that lets you be tired at last
and you don't have to be that strong any more
and you can just sit back and cry

and everything that you've wanted, everything you've wished for
crash, all at once, as you think
but it's always been there, as you really know -
when you think it a little more closely
 
now it only leaves an open door
to your feelings to be shown
or to be crashed again -
and the close-up will be open

I want you to know

putting myself against the wall
and you want to know every answer.
I don't wanna run away,
whatever the reason
and I'm still not familiar with myself;
everything makes walls come closer and closer:
the scenes rounding beside my eyes
and I try to keep myself together,
cause you are worth it.
I try to catch my breath,
tell the answer that I barely know myself,
and I want you to know
that besides every confusion
I do care, and that you are
worth of every try.

feeling broken

no need to feel broken but I am
no mind to tell what to do - it's silent
only agony inside,
only longing to be on your arms,
to be hugged, tightly.

but you're not here.

only thought after thought,
only cry after cry -
no tears shed anyway.
only confusion
and no words to share.

and you're not here with me.

I wish you were.

Yksi hetki yhdessä, tai enemmän

Pidä minua sylissä, pyysin
mutta lähditkin vain pois.
Katseeni kaipasi vain perääsi
haluten pitää sinut lähelläni vielä hetken.

Yksi halaus,
yksi hymy,
sanat: rakastan sinua;
yksi hetki yhdessä, tai enemmän.
Kädet vielä hetken ympärilläni,
lämmin kehosi omaani vasten.

Haluaisin nukahtaa sinut vierelläni.
Herätä, ja kätesi ovat vieläkin ympärilläni;
herätä uuteen aamuun kanssasi.

Mutta oletkin jo menossa;
et voikaan jäädä
ja sydämeni jää kivussaan odottamaan
jo nyt sitä hetkeä
kun olet taas tässä uudestaan.

"Hyvää yötä, nähdään huomenna", sanot,
ja ikävöin sinua jo valmiiksi.