haluisin että olisit mun turvasatama,
kädet ympärillä kun ei enää jaksa
olla rohkea
olla päättäväinen
olla se ”aina hyvä” mikä minulta niin usein vaaditaan -
se suorittaja

olisitko syli johon saa käpertyä, piiloutua
kun maailma alkaa ahdistaa,
kun ei jaksa laittaa jalkaa jalan eteen.
tahtoisi vain pysähtyä silti tietäen
ettei kukaan sitä hyväksyisi kuitenkaan
hyväksyisitkö sinä?
olisitko sinä se turva mitä niin usein kaipaan,
edes pienen hetken

saisin olla minä
heikkona, rikki, alastomana
sieluni läpinäkyvänä kädelläsi
ethän sitä pudottaisi, ethän?

haluaisin että olisit mulle se rakkaus
se rakkaus mitä niin kovin harvoin olen saanut nähdä
kokea, tuntea
se vajavainen, mutta kaunis kuin timantti
se ymmärtäväinen ja rohkaiseva
se mitä moni ei minulle anna
tai ole pystynyt antamaan;
aito ja turvallinen

olisit se hymy, se huumori
mikä saa minut nauramaan;
pilke silmäkulmassa.
olisit se käsien ojennus,
halaus vastassa
mikä saa minut tuntemaan: olen sinun,
kuulun tänne,
ja minut hyväksytään.

jos näkisit

jos näkisit minut kokonaisena, totena,
sinä mikä olen oikeasti.
jos näkisit katseeni taakse,
sen, mitä silmäni oikeasti kertovat -
kun katson sinuun.
jos pystyisit näkemään,
sen, mitä moni ei huomaa:
sydämeni on pirstaleina,
ja olen alastomana edessäsi
kuin voisit nähdä jokaisen haavan, jokaisen arven,
kivun ja rikkonaisuuden
minussa,
edessäsi

kun katsot minuun.

jos näkisit jokaisen hetken,
jolloin huudan apua tuuleen,
rikon jalkani kaaduttuani,
ja yritän nousta uudelleen.
jos näkisit sen kivun, mitä sisimmässäni kannan
jokaisen hetken, kosketuksen, sanan,
ahdistuksen, viillon, syytöksen, painostuksen.
jos näkisit,
että olen tässä,

tietäisit


etten halua muuta
kuin olla kokonainen,
luottaa,
ja olla sinun

jos se vain on
enää mitenkään mahdollista.

Etsin turvallista paikkaa kodistasi ja löysin sen;
istuin alas ja itkin.
Kunpa et koskisi enää sydämeeni,
kunpa kaikki mitä sanot ei satuttaisi.

Iskit taas uuden veitsen selkääni,
sen viimeisen veitsen.
Eikö kaikki muu ole jo hajalla?
Miksi tämäkin vielä…

Huudan, muttet kuule.
Kyyneleeni valuvat, mutta olet liian sokea näkemään.
Valun hiekkana tiimalasissasi, mutten tiedä
milloin aikasi loppuu.

Olen väsynyt taistelemaan…
Auta minua.

Etkö näe aiheuttamaasi tuskaa
sitä kuinka alas vajoan.
Jos kuolisin, välittäisitkö?
Sisältä olen jo turta – ajoittain.
Jos käteni ovat jo verestä rikki
ja sinä vain hymyilet

Mitä tapahtuukaan jos katoan?

no yesterday

don't.
don't!
my heart shouts when I see you
with her, with me
doesn't matter what you do.

you act like there was no yesterday,
that we are alright -
and I play along.

like you never hurt me so,
like I never got hurt.

please stop it,
I can't breath! give me some space,
let me be..

broken.

can we really get through this?

I choke,

 I slip, 

  I fall..

are you brave enough to save me?
are we brave enough to struggle through?
are you brave enough to catch me when I fall

without cutting my heart off with another woman,
another hit,
another fall,
deeper,

 inside,

  of this hell.

numb

numb feeling around me,
like it wouldn't be real.

I feel nothing


confusion -
no confusion,
what is this

hurt? anger? disappointment?

fear.


and I go through the same moments
again, and again,
and I still don't see the whole picture.

who I thought you would be
has disappeared.
who you are now -
I don't know.

someone too good to be true.

a stranger, someone -
you no longer fit in,

you didn't respect me enough,
you hurt me enough,
to feel like this,
to feel like nothing.

what is your goal now?
you live like there was no yesterday,
like you never let me talk;
didn't care what I felt like.

you live without me, to me,
thinking you can fix this.
or is it already fixed inside your head?

but I'm not that fixable.
I feel broken.

sankaritar

minua ei naurata
kun sanot
kulta, kaikkihan sinua rakastaa!
voisin iskeä luun kurkkuusi,
hiljentää sinut kylmällä katseellani,
huomaisitko sitten?
elät haavemaailmassasi,
luulet minusta enemmän,
kuin olen.
en ole se täydellinen nainen, joksi minua luulet,
en se nainen joka elää pillisi mukaan.
katso: minussa on sisua! voimaa!
en ole maan matonen, jonka voit nokkia kuin lintu sadepäivänä,
en ryömi eteesi makupalana. en ole helppo saalis!
mitä haluatkaan minulta, että rakastuisin tyhjään kuoreesi,
sinuun, joka et tiedä mitä rakkaus on,
(pelkkiä pumpulilinnoja egoasi pönkittämään!)
joka rakastat vain peilikuvaasi;
kaikki tänne, minulle, ja nyt heti!
niin kuin minä haluan!
eikä muilta kysytä.
luulet että polvistun eteesi ja kumarran,
vain koska olet mies!
mies vailla vertaa, supermies!
se luulet olevasi, mutta et minulle.
apinakin olisi parempi kuin sinä,
kissanpoikanenkin rakastaisi paremmin.
sinulle rakkaus on pelkkiä pumpulilinnoja,
mitä tekisitkään jos suuttuisin?
näkisit sen kaiken raivon, karhuemon kaikessa voimassaan,
joka varjelee sydäntään kuin poikuettaan,
vieraiden likaisilta käsiltä.
en ole barbie-nukkesi, etkä sinä liioin ken,
miehellä pitää olla muutakin kuin uljaat piirteet!
ei ulkokuori ole kaikki kaikessa,
sen jos sinäkin tajuaisit.
voi jos näkisitkin sen,
narsistisen mielesi takaa.

pieces of a puzzle

when was it that I promised:
you wouldn't see me cry,
you wouldn't see me laugh
nor feel anything,
you would no longer have me around;
I wouldn't be yours -
wouldn't be anyone's

and I was gone.

when did I tell to myself
that it was all a dream;
you never hurt me so,
I never was broken -
I never needed you to be there for me -
never needed anyone close to me

and I closed my heart.

when did I decide
that you don't have a right
to be loved or to love anyone,
to honor or to be honored,
to scare or to be afraid,
angry or disappointed -
to be imperfect -
that you don't deserve to be loved by me.

and bitterness was built
and carried, and held

and I said goodbye for good
for me to be in your life - for you to be in mine.

and in my eyes I only was a victim and you - everything bad there can be.
(nothing you deserved to be)