Sana. Toinen ja kolmas.
Vain kolme sanaa.
Ehkä tuntemattomien suusta.
Ehkä kavereiden.
Tarkoituksellako? Ehkä.
Tarkoituksettomasti? Mahdollisesti.
Vain kolme sanaa.
Ehkä hän ei tarkoittanut.
Mutta se iski.
Se viilsi.
Kuin teroitettu partaveitsi.
Yhtäkkiä.
Jäljellä vain ruma haava.
Mutta kyllä hän kestää.
Hänen on pakko.
Hän ei näytä tunteitaan.
Hän ei saa.
Ei muille.
Sääliviä ilmeitä.
Poiskäännettyjä katseita.
Sanomattomia lauseita.
Ei. Ei hän kestäisi.
Vain muutama sanaa.
Se voisi hajottaa kaiken.
Ei. Ei se voisi.
Ei nyt.
Ei tänään.
Ei niiden nähden.
Ilta. Oman sängyn rauha.
Silloin voi hajota.
Kukaan ei näe.
Silloin voi itkeä.
Silloin voi särkyä.
Tuhansiksi palasiksi.
Ajatus: voiko enää selvitä?
Ajatus: aamulla on kaikki hyvin.
Silloin hän selviää.
On pakko selvitä.
Vaikka vain kolme sanaa.
Enempää ei tarvita.
Päivästä päivään.
Tarkoituksettomia? Ehkä.
Tarkoituksellisia? Mahdollisesti.
Voiko enää selvitä?
Hänen on pakko.
Päivästä päivään.
Vain kolme sanaa.
Se voi hajottaa kaiken.
Illalla tunne: ei voi selvitä.
Mutta huomenna on uusi päivä.
