sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

kolkko, vaiettu

ei, minulla ei ollut sydäntä sinua varten;
se oli kuin olisi repinyt rikki sydämen,
kuin mieltä raastava ajatus, mitä ei pois saa,
addiktio, pahanlaatuinen.

jos olisin päästänyt sinut sydämeeni,
se olisi rikkonut kaiken.

silti yritin elää, niin kuin kaikki olisi ollut kuin ennen,
kuin eivät vuoret olisi kohonneet ylemmäksi, ja laaksot madaltuneet
ja kaiken keskellä oli vain yksi sana: me.

se oli kuin olisi kuorinut sydäntä kuin sipulia,
kerros kerrokselta, kunnes se on vereslihalla;
tiedätkö sen tunteen?
kun kaikki sattuu.

rikki. palasina. hajalla.
jossain näkymättömissä se oli,
kaiken aikaa. enimmäkseen ainakin.
huusi kolkkoa huutoaan, vaiettuna.
yksinäisyyttään.

tarmo ja sisu, kiivaus.
miksi muuksi sitä kuvata voisin?
rakkaus.
kaiken kestävä, kaiken väkevä -
kaiken rikkova?
kaiken salliva ja kaiken tekevä,
rikkinäinen.

asettaen itsensä leijonan eteen ilman ulospääsyä,
kävellen sokkona määrätietoisesti,
huutaen huutamatta, näkien näkemättä, kävellen juosten kaatuen.

se oli kuin sumuiset silmät katsomassa elämää
mikä ei ollut enää minun,
mikä oli jätettävä taakse,
niin paljon kuin rikkinäinen sydän muistoiltaan pystyy
välillä taakseen katsoen

arvet vain jäävät ja haavat, jotka joskus aukeavat,
mutta kaikessa katse on eteenpäin.

2014?