Eebenpuu

Anna tunteelle väri, muoto
anna sille nimi

Sinä olet pyöreä, kaunis,
hennolla äänelläsi rikot tummimmankin pimeyden
Olet lempeä, siloposki, niin kuin pieni lapsi
(Olet rakkaus)

Sinä olet hiljainen, vaikeneva
löydät rosoisuudesta kotisi
Pienenä nurkkaan kätkeytyen loistat sinäkin lämmöllä
kuin rohkaisten pientä lintua lentämään -
siipirikon jälkeen
(Olet toivo)

Mutta sinä olet väritön, salakavala
rosoisuuden maaherra, hiljaisuuden valtias
Surusta ammennat voimasi, voimattomuudessa on sinun kotisi

(Nimesi on tuska, nimesi on ahdistus)

Sinä rikot sen linnun siivet
sinä kahlitset sen pienen lapsen

Polvet rikkoutuen, kaatuen
jalat kompuroivat käskysi voimasta
Muttet pysty sitä silmua rikkomaan
joka kairaa läpi rosoisen puunkuoren,

haarniskan.



Rakastan sinua eebenpuu
kunpa muuttuisit tänään valkoisemmaksi.

myrkkyä

ole vain hiljaa,
kun tiedät ettei kannata

sanoa.


ole vain hiljaa,
kun tiedät
se tulee sattumaan liikaa.

ei vain minuun,
sinuunkin,

koskee
repii
hiljaa
vanhat haavat auki.


ole vain hiljaa -
älä sano sitä.

se lause on myrkkyä korvilleni.