On se jännää miten ihminen voikaan olla
kaikkea muuta kuin realisti
Loukkaantua niistä pienistä sanoista
jotka eivät mitään tarkoita - oikeasti
Miten sitä näkeekään vuosien jälkeen
Miten huojentavaa se onkaan huomata
että asiat ovat juuri näin:
hyvin, huonosti,
hän on juuri sellainen kuin on,
ja sitten hyväksyä se -
ja näin sen juuri kuuluu ollakin.
Se on sitä elämistä
täysillä ja kokonaisvaltaisesti
rauhassa hyväksyen ettei asiat aina mene
niin kuin pitäisi -
tai sitten juuri niin.
Jokainen toimii niin kuin on luonteelleen ominaista
toisin kuin joku toinen
Traumat saa käyttäytymään omalla tavallaan,
loukkaantumaan, toimimaan
niin kuin silloin oli loukattu,
niin kuin silloin tarvitsi toimia.
Ymmärtäähän senkin voi.
Kaikki me ollaan jollain tapaa rikki
ja haavoittuvaisia.
Minä haluan olla realisti,
hyväksyä itseni ja toisen
Ei kaikki ole täydellistä, eikä kukaan koskaan täydelliseksi tule.
Sen tajuaminen on jo iso askel.
Minä valitsen olla realisti,
otan sen vastaan ettei kaikki aina menekään
niin kuin pitäisi
ja hyväksyn sen hiljaa sydämessäni,
ja se on hyvä tunne.
